Hyi mihin sävyyn sitä taas kervistellään, niinkö? Niin, Kotka ei tee kaupunki-imagolla mitään, jos päättäjien ja poliittisesti taipuvien valmistelevien viranhaltijoiden pitää valehdella tai esittää alvariinsa muunneltua totuutta.   

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

HARVINAISEN JÄRJETÖNTÄ    (Eteenpäin 30.5.2002)

Kotkan SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Vesa Salmisen ajatus Katariinan koulun purkamisesta on järjetön. Yhtä järjetön kuin hänen kouluvisionsa, jossa opettajia ja oppilaita siirrellään eri kouluihin hujan hajan.
   
Salmisen mielestä Katariinan koulun purkaminen tuntuu nyt järkevimmältä vaihtoehdolta. Herätys demarit! Voisiko kukaan opastaa Vesaa lausunnoissa, jotka koskevat esimerkiksi rakennusten suojelukysymyksiä tai kaupungin hallinnon keventämistä?
   
Miksiköhän poliittinen johtaja kaupungin viranhaltijana esittää hallintoa kevennettäväksi aina vain muualta kuin omalta toimialalta?
  
Demarijohtaja Salmisella on ollut ajoittain järkeviäkin ajatuksia, mutta esitys Katariinan koulun purkamisesta lähentelee kyllä pohjanoteerausta.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

AHNEUS NÄIVETTÄÄ SIVISTYSVALTION    (KU 23.8.2002)

Sivistysvaltion tunnusmerkistöön kuuluu, että se pitää huolta myös heikompiosaisistaan. Tätä mieltä on kansan enemmistö ja päättäjät teoriassa, mutta mitenköhän on asianlaita käytännössä?
   
Nyky-yhteiskunnassa ei mikään näytä toimivan kunnolla. Ei ole varaa. Ei kannata. Siksi on kysyttävä, mitenköhän sodanjälkeinen sukupolvi pystyi rakentamaan sairaalat, virastot, urheilupaikat ja ylipäätään kaiken yhteiskuntapalvelujen perustan, vaikka rahtasivat samaan aikaan selkä vääränä sotakorvauksia rajan taakse?
  
Entäpä nykyinen pullamössösukupolvi? Vaikuttaa lupaavalta, että se onnistuu vielä tuhoamaan sen, minkä edellinen selkänahallaan rakensi.
   

Maamme kehitys on menossa USA-suuntaan, mutta Venäjän ilmiöllä: Valtio-omaisuutta tärvätään avainhenkilöiden ja politrukkien optioihin ja ajan hengen vaatimiin hukkainvestointeihin liput hulmuten. Tuloeroja kasvatetaan. Kansaa totutetaan yhtäällä yltäkylläisyyteen, toisaalla köyhyyteen - ja tästä kaikesta pitää huolen Suomen hallituksen glasnost, joka vasemmiston enemmistöllä hivuttaa yhteiskunnan palveluja raha- ja vakuutusjärjestelmiin.    
   
Tutkimusten mukaan suurin osa kansalaisista on valmis hyväksymään korkeankin verotuksen, jotta yhteiskunnan palvelut säilyisivät toimintakykyisinä. Erityisesti sivistys-, sosiaali- ja terveyspalvelut, jonka toimialaan lapset, vanhukset ja sairaat kuuluvat, ovat arvoasteikon kärjessä. Mutta mitäpä tuosta, päättäjiä ei tunnu askarruttavan kansan tahto kuin vaalipuheissa.
   
Yhteiskuntamme suurin vitsaus välinpitämättömyyteen onkin johtajien ahneus. Se lymyää joka toisen oven takana. Vähänkin itseään vastuunkantajina pitävät päälliköt haluavat omistajien edun vuoksi sitoutua tehtäviinsä kymmenkertaisilla, jopa satakertaisilla palkkioilla työntekijöihin nähden.
   
Toisaalta. Hölmö ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Usein on kuitenkin niin, että pyytäjällä ja maksajalla - kuten eduskunnassa - on samat intressit ja sama verkosto hyväksymässä perusteita, joilla he toisiaan sitouttavat. Siksi eduskunnan pitääkin olla kieli keskellä suuta käsitellessään tulopolitiikkaa.
   
Valtion- ja kunnanvirastoissa, jossa kaikki on yhtä suurta sosiaalidemokratiaa, toimii samantyylinen puoluesidonnainen mekanismi. Se onnistuu, kun johtavat virkahenkilöt toiminimikkeitä muuttelemalla saavat läpi omat sitoumuksensa palkkioihinsa. Ja kun reilun viiden miljoonan tasavallassa on parinkymmenen miljoonan hallinto, ovat tulokset tunnettuja.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

SENSUURIA JA SANANVAPAUTTA    (Poiju 13.10.2002)

Demokratian yksi peruskivi on sananvapaus. Kaakonkulman rannikolla tätä perustuslain suomaa oikeutta ovat jakaneet paikallinen lehdistö: Päivälehti Kymen Sanomat ja kerran viikossa ilmestyvät Kotkansilmä, Poiju ja Viikko-Eteenpäin.
   
Arvioin lehtikvartettia mielipidekirjoitusten julkaisukynnyksen näkökulmasta, koska en voi mitenkään käsittää vuonna 2000 erään päätoimittajan kommenttia, joka kuului seuraavasti: "Riittää kun me täällä toimituksessa tiedämme mitä ajattelet, suuren yleisön ei totuutta tarvitsekaan tietää."
   
Voiko sitä selvemmin sensurointia perustella? Eipä juurikaan. Päätoimittaja, joka pelkää totuutta on väärässä hommassa. Ja lehti, joka julkaisee mielipiteitä vain valtaa pitävien luvalla on turha. Siksi olenkin tarjonnut kirjoituksiani vain sinne, missä niitä julkaistaan.
   
Kotkassa sanavapautta edustaa tällä hetkellä parhaiten Poiju ja Viikko-Eteenpäin-lehti. Vaikka lehdet ovat ideologisesti erilaisia, on sananvapauskäsite molemmissa viestimessä ymmärretty kohtalaisen hyvin.Yksinkertaisesti ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että päätoimittajat Haapamäki ja Muinonen oivaltavat, että ei kehitystä ilman kritiikkiä.
   

Entäpä sitten mahdollinen Poijun ja Kotkansilmän yhdistyminen uudeksi, kaksi kertaa viikossa painettavaksi lehdeksi? Toteutuessaan se olisi mannaa kotkalaiselle tiedonvälitykselle, mutta ennen kaikkea vapaille kirjoittajille, jotka voisivat kommentoida paremmin muutakin, kuin Kymen Sanomien virallista totuutta.
   
Jos lehtiuudistus natsaa, on se todennäköisesti melkoinen voitto kaikille sananvapautta arvostaville tahoille. Ja lopulta myös voitto Kotkan "tiedotuksen" taantumuksesta.

Asko Kervinen

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

VOI TUOTA POPULISMIA    (Eteenpäin 14.11.2002)

Sosiaalidemokraateilla olisi pääministeri Paavo Lipposen johdolla ollut kahden hallituskauden aikana mahdollisuus lapsiperheiden aseman parantamiseen, mutta mitään ei ole saatu aikaan. Siksi sosiaalidemokraattien linjaukset lapsilisien nostamisesta vasta tulevaisuudessa, seuraavan hallituksen vastuulle, on suuremman luokan populismia.
    
"Voi tuota populismia, voi tuota käsien pesua", tokaisi pääministeri taannoin oppositiolle. Sattuvasti sanottu. Niin sattuvasti, että nyttemmin Lipponen itse pesee kätensä perhepoliittisilla puheillaan, koska pitkäaikaisena ministerinä ei ole pitänyt lapsiperheiden asemaa - vähempiosaisista puhumattakaan - tärkeänä.
  
Lipposen poliittinen ura pääministerinä on katkolla. Puheet ja käytännön politiikka kulkevat vuosien päässä toisistaan.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

URHEILUN TUKEA POLIITTISIN PERUSTEIN    (Poiju 24.11.2002)

Kotkan taantumukselliset voimat pomppivat takajaloillaan, jos joku sattuu arvostelemaan  työväen palloilijoiden erikoisasemaa muihin urheiluseuroihin nähden.
   
Vaikka työväen palloilijoiden menestys urheilurintamalla on kiistaton, on sen erikoisasema kiistaton myös kaupungin tukipolitiikassakin. SDP ja suuri osa kaupungin koneistosta pystyvät ohjaamaan KTP:lle poikkeuksellisen suuret avustusmäärärahat, olipa siihen oikeutusta tai ei. Se on piilopuoluetukea monopolilta monopolille, joka näkyy myös päivälehden urheilutiedotuksessa.
   
Kymen Sanomien urheilupoliittinen kunnallisjärjestö ei yhtälöä niele. Lehti älähti oitis nimimerkin suojasta moittimaan Veikko Rantamon rinnastusta, jossa ylivertaista mediavaltaa nauttii työväen urheiluseura.
   

Niin vastemielistä kuin se onkin, urheilun taustalla tehdään aina myös politiikkaa. Siksi urheilu urheiluna on vaikeaa kaupungissa, jossa arvostus ja tuki tulee seuroille pääosin poliittisin perustein.

Asko Kervinen

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

SAIRAS ORGANISAATIO, SAIRAS KAUPUNKI     (Poiju 15.12.2002)

Otsikon mukaisen yhtälön mahdollistaa puoluevallasta sairastuneet Kotkan päättäjät, jotka  virkakoneistoa myötäillen tekevät jatkuvasti kuntalaisten edun vastaisia päätöksiä.
  
Päätökset, joissa varoja siirretään välttämättömistä palveluista konkurssikypsien yritysten ja kaupungin omien yhtiöiden tukemiseen, on sairasta politiikkaa.
   
Koulujen ja  neuvoloiden lakkauttamisen ohella mielenterveys- ja vanhustenhoidon  pallottelu hyväksytään, koska vallan enemmistö - puolueorganisaatio - on valinnut strategiakseen kala-, kasvi- ja kulttuurimatkailuvision, jossa peruspalveluiden taso ei merkitse mitään.   
   
Kun hoitoalan ammattilaisille vastataan hoitokodin ja -paikkojen organisointikysymyksiin "mitä se teille kuuluu" -kommenteilla, ei jää epäselvyyttä, millä arvo- ja työpaikkademokratialla päätöksiä runnotaan.   
   
Henkilöstön huoli palvelujen riittävyydestä jää toisarvoiseksi, koska johtajaviroissa toimivat puoluepukarit pitävät kytkösten ja byrokratian vaalimista hoitoyksiköiden kehittämistä tärkeämpänä.
   
Tiedän mistä kirjoitan. Enemmistö vaikenee epäkohdista työpaikan tai ympäristön paineesta. Minä en. Niinpä luennot oman pesän likaamisesta tai "se on vain sinun mielipiteesi" -tokaisut ovat merkityksettömiä.         
   
Mutta miksi Kotka ja sen politisoitunut koneisto sitten vaan kiihdyttää vauhtia, vaikka junan tiedetään olevan sivuraiteilla?
   
On kysymys valta-asemista, jolla kaupungin hallinto ohjailee päättäjiä omien läänityksiensä säilymiseksi. Siksi hallinnon tervehdyttämistoimet eivät kohdistu milloinkaan esim. jäsenkirjatuoleilla istuviin viranhaltijoihin. Ja kun poliittinen läänitys lähentelee hallinnossa sataa prosenttia, ei uudistusta tapahdu, kun suojeltavia viranhaltijoita on niin paljon.     
   
Kotkan yltiöpäistä sosiaalidemokratiaa voisi verrata terrorismiin. Sen kasvualustana ovat demokraatit, jotka ovat demokratisoineet toimintansa demokratiaa vastaan. Siksi onkin käsittämätöntä, kuinka jotkut vielä liputtavat tälle näennäisdemokratialle, vaikka sen petoksenomaisuus on käsin kosketeltavissa.

Asko Kervinen

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

ITSENÄISEN AJATTELUN KIROUS    (Poiju 5.1.2003)
   
Kotkan kaupungin työllä politikoiva valtuustoryhmä havahtui 15.12. 2002 julkaistuun Sairas organisaatio, sairas kaupunki -kirjoitukseeni, koska umpidemarit tahtovat rajoittaa yksilöllistä ajattelua ja sulkea puolueensa arvostelun ulkopuolelle.
   
Miksi kirjoitukseni sisältö sitten käännettiin "vääriä mielipiteitä" esittävään henkilöön? Siksi, että työnantajankin viittaa hamuava ryhmittymä pyrki asioiden vierestä kirjoittamisella kiistämään poliittiset kytkökset kaupungin organisaatiossa. (Poiju 22.12.).
   
SDP:n valtuutetut eivät kunnantyöntekijöinä kestäneet Kotkan politisoituneen hallinnon arvostelua. Kiukuttelua vaarallisempaa on kuitenkin asenne, jossa puolueen kuntatyöntekijöiden siipi pyrkii sanelemaan, mitä tai minkälaisia mielipiteitä saa esittää ja julkaista.   
   
Kun populistiryhmän jäsenet eivät ymmärtäneet lukemaansa ensimmäisellä kerralla, niin otetaanpa uudelleen: Kotkan ylimitoitettu hallinto ei tervehdy, koska kehityksen jarrumiehinä ovat puoluekoneistoon sidotut viranhaltijat, jotka ovat kaksoisrooleissaan paremmin suojattuja kuin lento-oravat. Tässä demokratiassa asemansa saavuttanut kollektiivi ei halua nähdä hallinnon hinta-laatusuhteessa mitään korjaamista.
   
Kaupungin toimiin sekoitettu jäsenkirjanoste ja työssä politikointi on likaista peliä. Siksi politbyroon on kestettävä myös epäkohdista johtuvaa arvostelua.
   
Mitä tulee työhistoriaani kaupungin palveluksessa, niin olen menestynyt siinä osaajana, en puoluepoliittisin perustein. Tästä yhtälöstä olen maksanut hinnan, jota monikaan ei olisi kestänyt. Niinpä ei ole ihme, että enemmistö vaikenee epäkohdista, kun vallitseva elementti on puoluevalta ja pelon ilmapiiri - vaunu, joka hiljaisia mieliä kuljettaa.
   
Tiedän mistä kirjoitan. Allekirjoittaneella on vain yksi työnantaja, Kotkan kaupunki. Siksi kysynkin politrukeilta Grenman, Herranen, Niemi, Paatero ja Salmiset, kumpaa Te palvelette, kaupunkia vai puoluekoneistoanne? - Aivan. Nyt viimeistään ymmärretään, miksi kansalaiskeskustelun aihe on kirous sen esittäjälle.

Asko Kervinen 

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
  

KEINOTEKOISTA PALKITSEMISTA?     (Poiju 26.1.2003)

Kunta-alan kannustuslisäjärjestelmä on epäonnistunut, koska siinä palkitaan pääasiassa henkilöitä, jotka ovat poliittisesti järjestelmän sisällä tai hiljaisesti systeemin kupeessa matkustavia mielistelijöitä.  
  
Kun toveri- ja pärstäkerroin pitkälti ratkaisevat, ovat palkitsemisen perusteet keinotekoisia.
   

Otetaanpa esimerkki. Kuntaorganisaation johtaja päättää palkita alaisensa, koska toveri X on ollut - munauksista huolimatta - johtajan virassaan koko vuoden demokraatti(nen). Toveri X palkitsee taas samoilla lojaalisuusperusteilla omia alaisiaan, olivatpa he työssään ansioituneita tai eivät. Näin se menee ja kaikki asianosaiset voivat paukutella henkseleitään onnistuneesta järjestelmästä.
   
Rahallisesti kannustepalkkioilla ei ole suurtakaan merkitystä, mutta periaatteellisesti sitäkin enemmän. Siksi toverin palkitseminen toverillisuuden vuoksi on juuri sitä demokratiaa, jota kunnantöihin ei pitäisi sotkea laisinkaan.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
   

MERIMUSEOPÄÄTÖS SYSÄÄ KOTKAN AHDINKOON    (HS 27.1.2003)

Kotkaan hajasijoituspäätöksellä siirretty Suomen merimuseo sysää kaupungin yhä syvempään talousahdinkoon. Kun velkarahalla toteutettava meri- ja maakuntamuseokompleksin kustannusarvio on reippaasti yli 17 miljoonaa euroa, Kotka lennätetään kertaheitolla yhdeksi Suomen velkaisimman kaupungin kastiin.
   
Lobbarit ja kaupungin päättäjät eivät museohurmiossa ottaneet huomioon Kotkan infrastruktuurin todellista tilaa, esitellessään valtiovallalle hulppeita visioitaan. Kuntalaisten etu sivuutettiin imagon vuoksi. Edes Kotkan Maretarium Oy:n lankeaminen kaupungin syliin heti alkumetreillä ei hidastanut virkakoneiston vauhtisokeutta.
   
Ylimitoitetut investoinnit kiihdyttävät Kotkassa toteutettuja koulujen, vanhustenhoito-, neuvola- ja lääkäripalvelujen alasajoa entisestään. Siksi onkin kysyttävä, mikä on valtiovallan vastuu hajasijoituspäätöksissä, joissa tieten tahtoen velkataakalla ajetaan kuntia ahdinkoon? Missä on kansanedustajien vastuu? Sadan miljoonan markan -  kenties kahden - museoinvestointi ei ole pelkästään siltarumpupolitiikkaa.
  
 Samaan aikaan kun kotkalainen kerma sai haluamansa merimuseon ja velkavankeuden, kuntalaiset odottavat hallinto-oikeuden ratkaisuja palveluiden turvaaamiseksi. Ristiriita on käsin kosketeltavissa.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

 
PIENIPALKKAISTEN EDUNVALVONTA TOISSIJAISTA    (HS 8.9.2003)

Jos ay-liike pitää työolojen sosiaalidemokratisointia  ja luottamusmiesten omien etujen tärkeyttä työntekijöiden edunvalvontaa tärkeämpänä,  voi sanoa, että Suomi on työolosuhteiden tärkeysjärjestyksessä sarvikuonojen maa. Esimerkiksi voi ottaa  kunta-alan ammattiliiton (KTV), jossa luottamusmiesten poliittisen valta-aseman  pönkittämisellä  usein sivuutetaan työntekijöiden edunvalvonta.   
   

Työntekijöiden edunvalvonta kulminoituu nykyään politisoituneen ay-liikkeen intresseihin. Tätä taustaa vasten vasemmiston kammoksuma työreformi vaikuttaa työntekijän vinkkelistä sangen vaarattomalta.
   
Kunta-alalla ei pahemmin saneerata. Ammattiliittojen luottamusmiehet tietävät hyvin tämän rahasammon. Miksi siis neuvotella pienipalkkaisten edunvalvonnasta paikallisilla sopimuksilla, kun asioita voi kopistella  kaukaa kepillä liittotasoltakin?
   
Kun jäsenmaksuista kertyvä tulo on ammattiliitoille taattua ilman hinta-laatusuhdettakin, voi  jäsenistön edunvalvonnan jättää tuonnemmaksi. Siksi luottamusmiesten valta-aseman korostaminen ja  pienipalkkaisia ruoskiva palkkapolitiikka on lähempänä herrahissitoimintaa kuin ay-liikkeen perusperiaatteita.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

 
LUOTTAMUSPULA?    (Poiju 14.9.2003)

Tämä kirjoitus ei ole arvostelua Viikko Eteenpäin -lehden vt. päätoimittaja Reijo Hämäläistä kohtaan, vaan lehden henkilöstöpolitiikalle, jossa vuorotteluvapaalta palaava päätoimittaja Olli Muinonen erotetaan luottamuspulan vuoksi.
   
Mitä luottamuspula on, miten se mitataan? Ilmeneekö se liian liberaalina toimituspolitiikkana vai kulminoituuko se vain ihmisten persoonaan? Vai olisi sittenkin kyseessä samankaltaistuminen, jota jokin aate velvoittaa? Mielenkiintoisia kysymyksiä.
  
Ei kaiken tarvitse olla pelkkää sosiaalidemokratiaa. Mielestäni Muinonen on päätoimittajana edustanut laajakatseista ajattelua. Ajattelua, jota lehden poliittiset sidosryhmät eivät mitä ilmeisemmin osaa arvostaa.
   
Laaja katsontakanta edustaa käytännössä demokratiaa ja sitä, että toisinajattelijoidenkin näkemykset ylittävät julkaisukynnyksen. Se on  pienen lehden elinehto. Sellaisenkin, joka saa lehdistötukea.
   
Väitän, että lukijoiden luottamus on lehdelle lopulta tärkeämpää, kuin toimituksen henkilöstöpolitiikkaa ohjailevan Kymen Viikkolehti Oy:n hallituksen mieltymykset.
  
Jos Muinosen työsopimus puretaan vuorotteluvapaalla syntyneen luottamuspulan vuoksi, niin allekirjoittanut ja monet muutkin nimeänsä ujostelevat lukijat purkavat samasta syystä lehden tilauksen.
  
Asko Kervinen

Ps. Viikko Eteenpäin-lehti ei edellä olevaa kirjoitusta julkaissut. Vt. päätoimittajalla oli asiaan oma perustelu ja ratkaisu.
   

Yhtä kaikki. Olli Muinosen erottaminen  jää työväenlehden historiaan halpamaisena temppuna, jota ammattiyhdistysliikettä lähellä oleva lehti ei pystynyt käsittelemään.

Sama

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||         

YKSIPUOLUEJÄRJESTELMÄ KOLKUTTAA JO OVELLA    (KU 31.10.2003)

Suomen edustuksellinen demokratia on sosialidemokratisoitu. Tässä on vastaus Olavi Stoorin mielenkiintoiseen kysymykseen (KU 24.10.), tuleeko Suomi aina olemaan sosialidemokraattivetoinen.
    
Tänä päivänä Sdp:n aate on pikemminkin henkilöpalvontaa ja muiden puolueiden kilpailuttamista kuin demokratiaa vaalivan työväenliikkeen edistysmielisyyttä. Se näkyy valta-automaattina yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Siksi puheet Suomen yksipuoluejärjestelmästäkin on otettava vakavasti. Se kolkuttaa jo ovella.
   
Kun valtion- ja kunnallishallintoa ohjailee lähes  yksivaltaisesti sosiaalidemokraatit, on turha puhua mistään demokratiasta - vielä vähemmän kunnallisdemokratiasta.    
   
Sosialidemokratian kaavussa kansaa hämätään. Tätä hämäystä toteutetaan taitavasti esimerkiksi kunnallispolitiikassa ja -hallinnossa, jossa viranhaltijat jäsenkirjavaltuuksilla ovat miehittäneet lukuisia kunnallisia kulissitoimintoja,  jotka eivät kuulu millään lailla yhteiskunnan palvelujen piiriin.
   
Kuntapalvelut ovat sosialidemokratian suunnan mukainen kupla.  Punaporvarillinen kupla, jolle ei tahdo löytyä Suomesta vastavoimia kuin äärimmäisissä tapauksissa. Kotka ja Tuusula ovat tästä vastavoimien kansannoususta hyviä esimerkkejä: Kun ylivalta menee yli kansalaisten sietokynnyksen, niin silloin syntyy aitoja kansanliikkeitä epädemokratiaa vastaan. Tässäkö mahdollisuutemme?
   
Sosiaalidemokraattinen liike on aikanaan ollut luomassa hyvinvointiyhteiskuntaa ja puolustanut demokratiaa, mutta nyttemmin myös  niiden alasajoa.
  
Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 

KETÄ TYÖTUTKIMUKSET PALVELEVAT?    (KU 12.12.2003)

Helsingin Sanomat on antanut kiitettävästi palstatilaa työhyvinvoinnin tutkijoille ja asian ympäriltä palkkansa ansaitseville projekti-ihmisille. Vähemmälle on jäänyt enemmistön eli työntekijöiden näkemykset. Erityisesti se, kuuluuko työhyvinvoinnin iäisyysprojekteissa duunarin ääni?
   

Työterveyslaitoksen työ- ja toimintakykyohjelma "Keston" päälliköt puhuvat jonkinasteisesta työterveydenhoidon kriisistä (HS 22.11.), vaikka mitään merkittävää muutosta ei ole  tapahtunut tällä saralla kymmeneen vuoteen.  
   
Työyhteisöjen pahaa oloa ei vähennetä millään kuntoutuksella tai jälkihoidolla, jos ei ole valtuuksia puuttua esimerkiksi työnjohtometodeihin. Kaikki työterveyslääkärit tietävät tämän.
   
Kun työyhteisön hyvinvoinnin asioita ja tutkimuksia pyörittelevät ne, jotka saavat siitä palkkion, muodostuvat tuloksetkin helposti tekijöidensä kaltaisiksi. Siksi toimintakykyohjelmat ja muut "Kestohankkeet" palvelevatkin usein vain tekijöitä tutkimusraha-automaattina.
   
Työpaikkademokratiasta alkaneet laatupilottihankkeet ovat poikineet henkilöstön hyvinvointiprojekteja (Henty), työkykyä ylläpitävä toiminnan (Tyky), innovaatioita ja psykologisia kehityskeskusteluja, joilla ei ole - työyhteisöjen valmentajien työllistämistä  lukuun ottamatta - paljonkaan tekemistä työhyvinvoinnin kanssa.
   
Olen seurannut suoritustasolta erilaisia työyhteisön kehittämishankkeita vuodesta 1980, eikä missään niissä ole päästy irti projektien vetäjien omista lähtökohdista.
   
Kunta-alalla hyvinvointi on erityinen kupla, koska poliittisten viranhaltijoiden kytkökset  ohjailevat hyvinvoinnin tasoa ja tulosta. Sitä saadaan, mitä tilataan. Uusi työterveydenhuoltolakikaan ei asiaa muuksi muuta.   
   
Työntekijän on vaikea kyseenalaistaa teennäisiä hyvinvointiprojekteja ilman leimautumista. Tätä taustaa vasten kysynkin, milloinkahan työhyvinvointiprojektien asiantuntijat jalkautuvat esimerkiksi huonojen työolosuhteiden työmaille kuuntelemaan kentän ääntä?
  
Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

HÄDÄSSÄ YSTÄVÄT TUNNETAAN    (KU 20.2.2004)

Kukaan vapaan markkinatalouden guru ei tunnu kantavan huonoa omaatuntoa 90-luvun pankkikriisistä, joka kustannettiin veronmaksajilla. Kaikkein vähiten jaloilleen tuettujen pankkien edustajat. Tämäkö on sitä kuuluisaa sinivalkoista markkinataloutta?
   
Nyttemmin kansallisomaisuudella jaloilleen tuetut pankit lypsävät auttajiaan palvelumaksuilla, joissa ei ole mitään muuta logiikkaa kuin ahneus. Mitä muuta edustaa esimerkiksi 5 euron laskusta perittävä 8 euron palvelumaksu?
   
Kun pankeilla menee hyvin, toimitaan monopolin periaatteella - kun tulee mahalasku, huudetaan veronmaksajat apuun. Hädässä ystävät  tunnetaan. Tämä näkökulma unohdetaan liian usein niissä piireissä, jotka yhtälöstä palkan nostavat.
   
Pankkitoiminta on Suomessa pääsääntöisesti yhteiskunnan tuella suojattua liiketoimintaa, jolla on hyvin vähän tekemistä vapaan kilpailun tai avoimen markkinatalousperiaatteiden kanssa. Siksi "markkinamiesten" pitäisikin muistaa, kenen lauluja laulaa.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

VALTAMEDIA SUOJELEE LIPPOSTA    (KU 12.3.2004)

Paavo Lipposen "menneen talven valhe"-kolumni Apu-lehdessä oli huonon häviäjän testamentti, jossa ei ollut piiruakaan suuren valtiomiehen logiikkaa. Miksi Lipponen ei kirjoita Anneli Jäätteenmäki -ruoskinnan sijasta asioista, joihin hän on itse ollut vaikuttamassa?
   
Miksi ja miksi?
   
Miksi Suomen valtalehdistö ei käsittele asiakirjatietoja, joissa entinen pääministeri Paavo Lipponen on mahdollisesti kaupitellut Irakin sotaan valmistautuneelle Yhdysvalloille aseita?
   
Satunnainen tarkkailija ei voi olla huomaamatta vaikenemista, jolla valtamedia suojelee Lipposta asioista, jotka oikeassa demokratiassa olisi käsitelty jo pohjamutia myöten.       
   
Menneen talven valheet ratkeavat vasta sitten, kun kaikki asia-argumentit kiikutetaan samaan pöytään. Siihen asti on kysyttävä, kumpi on lopulta mokannut pahemmin, Lipponen omavaltaisella USA-politiikalla vai Jäätteenmäki tuomalla sen esille?
  
Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 

MITÄ KOTKAN MERIMUSEO TULEE MAKSAMAAN?    (HS 20.4.2004)

Kotkan merimuseokeskuksen suunnittelukilpailu käynnistyy päämäärättömän budjetin vinkkelistä. Kukaan ei tunnu tietävän, paljonko museokompleksi tulee maksamaan.
   
Tämän vuoden maaliskuussa meri- ja maakuntamuseoyhdistelmän kustannusarvio oli tuplaantunut alkuperäisestä arviosta 34 miljoonaan euroon, kunnes Kotkan ylin johto heräsi museoväen mammuttitautiin.
   
Nyttemmin museokeskuksen tavoitehinnaksi on kilpailuohjelmassa asetettu 28 miljoonaa euroa. Kotkan kaupunginjohtajan mukaan kustannuksia on kuitenkin pudotettava 20 miljoonaan, jotta tavoitehinta toteutuu.
   
Kotkan kaupunginhallitus ei halua muuttaa julkista kilpailuohjelmaa, vaan luottaa naivisti hankkeen valmistelijoina toimivan ohjaustyöryhmän visioihin. Käytännössä se merkitsee sitä, että museokeskuksen arkkitehtisuunnittelua kilpailutetaan harhaanjohtavasti ylimitoitetun kustannusarvion perusteella.
   

Valtakunnallisesti merkittäviä rakennuskohteita ei pitäisi kilpailuttaa poliittisilla toiveilla, vaan reilusti realistisilla tiedoilla ja laskemilla, jotta vältytään julkisten investointien mahalaskuilta.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

AY-LIIKE  LIUKUMASSA  APUPUOLUEEKSI    (HS 20.7.2004)

Kaksoisroolissa vaappuva ay-liike on nykyään pikemminkin apupuolue, kuin työntekijöiden edunvalvontajärjestö. Kun luottamusmiesten roolista jäsenistön edunvalvonnan ja puolue-etujen välillä ei saa selvää, on instituutio työntekijän edunvalvonnan kannalta epäuskottava.
   
Esimerkiksi SAK:n kunta-alan liitot ja Rakennusliitto ovat oivallisia malleja siitä, kuinka usein ay-toimitsijat kuuluvat tai ovat jatkuvasti pyrkimässä johonkin poliittiseen valtuuskuntaan. Tässä kombinaatiossa jäsenistön edunvalvonta jää väkisin puolueideologian ja luottamusmiesten omien etujen varjoon.
   
Ay-liikkeen toimitsijoiden poliittinen rooli on ongelma, jota ei ole haluttu ottaa vakavasti. Tästä johtuen  työntekijöiden järjestäytymisasteen putoaminen ei ole ihme, vaan se, kun järjestäytyminen ei ole vielä romahtanut.
   
Ammattiyhdistysliikkeessä poliittisesti sitoutumattomat luottamusmiehet kärsivät poliittisten toimitsijoiden kaksoisroolista, koska poliittinen ohjaus syö aina riippumatonta edunvalvontaa, jonka pitäisi olla ammattiliiton lähtökohta ja perustehtävä.
  
Olen 25 vuoden aikana tutkinut lukuisten henkilöiden edunvalvonta-asioita, joissa ammattiliittojen luottamusmiesten rooli on tuottanut pettymyksiä. Erityiseti kunta-alalla, jossa luottamusmiehet ovat menneet rähmälleen korkea-arvoisen virkamiehen edessä.
   
Luottamusmiesten toiminta on yleensä hampaatonta sen vuoksi, koska heillä on pelko valitsematta tulemisesta, jolloin he joutuisivat työnantajalle takaisin duunariksi. Siksi luottamustehtävän päättyessä lojaalisuus työnantajaa kohtaan on yleensä eduksi.
  
Nykyään työntekijöiden järjestäytymisasteesta ovatkin eniten huolestuneet ay-liikkeen henkilökunta, joiden omat ja poliittiset sopimukset ovat betoniin valettuja niin kauan kuin maksajia riittää.  

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

MERIMUSEOHANKE KARKASI KÄSISTÄ JO LÄHDÖSSÄ    (KySa 30.4.2006)

Kotkan merimuseokeskuksen suunnittelukilpailu käynnistyi aikoinaan päämäärättömän budjetin vinkkelistä. Kukaan ei silloin perustellut, paljonko museokompleksi tulee maksamaan.   

Vuoden 2004 maaliskuussa meri- ja maakuntamuseoyhdistelmän kustannusarvio oli tuplaantunut alkuperäisestä arviosta 34 miljoonaan euroon, kunnes Kotkan ylin johto heräsi museoväen mammuttitautiin.
   
Sittemmin museokeskuksen tavoitehinnaksi asetettiin kilpailuohjelmassa 28 miljoonaan euroon. Kotkan kaupunginjohtajan mukaan kustannuksia oli kuitenkin pudotettava 20 miljoonaan, jotta silloinen tavoitehinta toteutuu.   

Kotkan kaupunginhallitus ei halunnut muuttaa julkista kilpailuohjelmaa, vaan luotti naivisti hankkeen valmistelijoina toimivan ohjaustyöryhmän visioihin. Käytännössä se merkitsi sitä, että museokeskuksen arkkitehtisuunnittelua kilpailutettiin alun alkaenkin harhaanjohtavasti ylimitoitetun kustannusarvion perusteella.
   
Nyt 2006 koko museoprojekti on karannut käsistä, koska kyseistä hanketta kilpailutettiin realististen laskelmien sijasta poliittisilla toiveilla, joita erityisesti Kotkan sosiaalidemokraatit edustivat.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 
    
KOTKASSA VASTUULLISIAKIN PÄÄTTÄJIÄ    (KySa 6.6.2006)

Kokoomus on herännyt Kotkan museoinvestoinneissa realismiin. Valtuutetut Pasi Hirvonen, Seppo Eerola ja Rauli Ylimäki ovat kirjoittaneet huolestuneita kannanottoja yli‑investoinneista ja siitä, kuinka vasemmiston valtuutetut puolustavat kuntalaisten peruspalveluja, mutta samaan aikaan ajavat niitä alas vastuuttomalla museokeskuslobbauksella.

Erityisesti vieraan rahan isäntien pääideologit Vesa Salminen ja Pentti Tiusanen pelasivat taitavasti populismillaan kuntalaisia ja omaa aatettaan vastaan tajuamatta, kuinka paljon on 38 miljoonaa euroa.

Vastuuttomuus on politiikan arkipäivää. Tästä on suora linkki rehellisyyteen ja realismiin, joka ei ole muodissa, koska poliittiset päättäjät saavat niillä huonosti irtopisteitä.

Irtopisteistä välittämättä Kokoomus on liittynyt realismin rintamaan ja tuntuu nyttemmin ainoana varteenotettavana ryhmänä kantavan yhteisvastuuta Kotkalaisten peruspalveluista.

Kotkan politiikka vaikuttaa naapurikuntiinkin. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Pyhtään päättäjät kelkkansa kääntävät kuntaliitosasiassa, kun Kotkan talous on vajoamassa yhä syvempään ahdinkoon.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

TIEDÄ ENEMMÄN, LUULET VÄHEMMÄN    (KySa 2/2006)

Otsikko on tarkoitettu opetusneuvos Esko Almgrenille, koska hän esiintyy (KySa 23.2.) asiantuntijana oikaisuvaatimusasioissa, joista hän ei tunnu tietävän eikä hallitsevan kuin teoriassa.

Oikaisuvaatimus on kuntalain 89 §:n mukaan käsiteltävä viipymättä, mutta allekirjoittaneen tapauksessa tästä ei ole välitetty, vaikka oikaisuvaatimuksen valmistelun voi laatia kulloinkin esteetön virkamies. Rikostutkinta ei estä esteettömän viranhaltijan virkatyötä.

Toiseksi, oikaisuvaatimukseni on päivätty 22.6.2005. Tiedotteen rikostutkinnan alkamisesta ko. asiasta olen jättänyt kaupungin keskusvirastoon 26.9.2005, joten asiani etenemistä on varmuudella tietoisesti pantattu. Edellä olevasta huolimatta Almgren ei muista ainuttakaan tapausta, missä oikaisuvaatimuksen käsittelyä olisi viivytetty.

Kaikkea ei voi silti laittaa muistinkaan piikkiin. Siinäkin on ristiriitaa kerrakseen, kun kansanedustaja Pentti Tiusasen mukaan (KySa 21.2.) asioiden viivyttäminen on Kotkassa ongelma, mutta Almgrenin kanta asiassa on täysin päinvastainen.

Mitä tulee Almgrenin vihjailuihin oikeusturvajärjestelmän väärinkäyttämiseen, niin tervetuloa vaan sieltä teoriasta tutustumaan käytännön oikeusturvajärjestelmään ja kokemaan todellisuudessa toimivaltakysymykset ja oikeuden kaari.

En oikein tiedä millä asialla ja kenen joukoissa Almgren ja monet muut avainhenkilöt Kotkassa ovat seisoneet, mutta sen tiedän, että Kotkan valtuutetuista ainoastaan Seppo Eerola ja Jorma Ahvenainen eivät lähteneet mukaan mihinkään asioiden peittelyyn eikä yhtä miestä vastaan, vaan ovat toimineet asioissa rehellisesti ja luottamushenkilöinä vastuuta kantaen.

Asko Kervinen

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

TUOMION  PERUSTEET OVAT HATARAT    (KySA 17.5.2006)

Kommentoin työsuhteeni irtisanomista koskevan Kotkan käräjäoikeuden 12.5.2006 antamaa tuomiota seuraavasti:

En voi hyväksyä, että oikeusturvakeinojen käyttäminen ja lailliset kanteluni museon epäkohtien ja työilmapiirin kohentamiseksi ovat tulkittu painavaksi työsuhteen irtisanomisen perusteeksi. Tämä käräjätuomari Arto Heleniuksen allekirjoittama tulkinta on tuomiopäätöksen viimeisellä sivulla.

Tuomiopäätöksen sivulla 14 mainitaan, että Kervinen oli saanut suulliset varoitukset 11.2.2000 ja 14.1.2004 vaikkei niiden todenperäisyydestä löytynyt tuomioistuinkäsittelyssä mitään näyttöä, kuten ei väitetyistä työvelvoitteiden laiminlyönneistäkään.